Haukottelu on universaali ilmiö, joka yhdistää meitä kaikkia. Jokainen meistä haukottelee päivittäin, usein huomaamattaankin. Mutta miksi? Mitä kehossamme ja mielessämme oikein tapahtuu, kun suu avautuu ammolleen ja silmäkulmiin kihelmöi kyyneleitä?
Tässä artikkelissa pureudun haukottelun saloihin niin fysiologian, psykologian kuin evoluutionkin näkökulmasta. Jaan myös omia kokemuksiani kroonisena haukottelijana – lupaan, että tämän luettuasi et katso haukotusta enää samoin silmin!
Aivojen viilennystä ja vireystilan säätelyä
Yksi teoria haukottelun tarkoituksesta liittyy aivojen lämpötilaan. Kun haukottelemme, viileä ilma virtaa suun ja nenän kautta aivoihin, auttaen niitä pysymään optimaalisessa lämpötilassa. Ajatuksena on, että haukottelu olisi ikään kuin aivojen oma ilmastointi.
Tätä teoriaa tukee se, että haukottelemme usein väsyneinä tai tylsistyneinä – tilanteissa, joissa aivomme käyvät tavallaan tyhjäkäynnillä ja lämpenevät. Haukottelu voisi siis olla keino piristää aivotoimintaa ja nostaa vireystilaa.
Itselleni käy usein näin luennoilla tai pitkissä kokouksissa. Kun keskittyminen herpaantuu, haukottelen automaattisesti. Se tuntuu hetken aikaa virkistävän, mutta voi olla myös kiusallista, jos yrittää peitellä haukotustaan vaivihkaa!
Toisaalta on myös tilanteita, joissa haukottelua tapahtuu ilman näkyvää syytä. Itse saatan joskus haukotella keskellä kiinnostavaa keskustelua tai jännittävää elokuvaa. Ehkä haukottelulla on muitakin funktioita kuin pelkkä vireystilan säätely?
Sosiaalista synkronisaatiota
Toinen mielenkiintoinen teoria liittyy haukottelun tarttuvuuteen. Oletko koskaan huomannut, että kun joku vieressäsi haukottelee, sinullekin tulee haukotus? Tämä on yleismaailmallinen ilmiö, joka on havaittu myös muilla kädellisillä, kuten apinoilla.
Tutkijat uskovat, että tarttuva haukottelu liittyy empatiaan ja sosiaaliseen yhteyteen. Kun näemme toisen haukottelevan, peilisoluiksi kutsutut hermosolut aktivoituvat aivoissa. Ne saavat meidät jäljittelemään toisen toimintaa ja tunnetilaa – siis myös haukottelua.
Tarttuva haukottelu voisi siis olla keino synkronoida ryhmän toimintaa ja mielialaa. Kun haukottelemme yhdessä, olemme ikään kuin samalla aaltopituudella, valmiina toimimaan yhteistyössä. Tämä oli evoluutiossa varmasti hyödyllinen ominaisuus, kun oli tärkeää pysyä laumassa ja reagoida nopeasti ympäristön muutoksiin.
Nykyään tarttuva haukottelu voi olla myös kiusallista, etenkin jos yrittää peitellä väsymystään vaikkapa työpaikalla. Kerran palaverissa kollegan haukotus tarttui minuun, ja pian puolet porukasta haukotteli kilpaa. Esihenkilö ei ollut moksiskaan…
Haukotus tunteiden tulkkina
Entä voiko haukottelulla olla jotain tekemistä tunteiden kanssa? Kyllä vain, sanovat tutkijat. Haukottelu ei liity vain väsymykseen, vaan myös stressiin, ahdistukseen ja jopa seksuaaliseen kiihottumiseen.
Itse huomaan haukottelevani herkästi jännittävissä tilanteissa, kuten ennen esiintymistä tai treffeillä. Se on ikään kuin kehon tapa purkaa hermostuneisuutta ja hakea rentoutumista. Saatan myös haukotella konfliktien aikana, ehkä alitajuisena yrityksenä laukaista tilanne.
Seksuaalisen haukottelun olen todennut itsekin – kumppanin kanssa lähekkäin ollessa haukotus voi yllättää, vaikka ei väsyttäisikään. Se voi olla merkki kiihottumisesta ja halusta päästä vielä lähemmäs toista. Tai sitten kehoni vain yrittää epätoivoisesti viilentää itseään intohimon hetkellä, kuka tietää!
Haukotus osana elämän kiertokulkua
Kaiken kaikkiaan haukottelulla näyttää olevan monenlaisia biologisia, psykologisia ja sosiaalisia funktioita. Se on keino säädellä kehon ja mielen tilaa, kommunikoida muiden kanssa ja navigoida elämän eri tilanteissa.
Ehkä haukottelu on myös muistutus siitä, että olemme pohjimmiltamme eläimiä, osa luonnon kiertokulkua. Haukottelemalla kehomme viestii meille perustarpeista: levosta, sosiaalisesta yhteydestä, turvallisuudesta. Ne ovat asioita, jotka yhdistävät meitä lajina ja kytkevät meidät osaksi ympäröivää maailmaa.
Nyt kun katsot seuraavan kerran haukottelevaa ihmistä, koiraa tai vaikkapa leijonaa, muista, että teillä on enemmän yhteistä kuin arvaatkaan. Haukottelu on universaali eleiden kieli, jota me kaikki puhumme – tiedostimmepa sitä tai emme.
Loppuhuipennus
Joten, mitä opin sukeltaessani haukottelun ihmeelliseen maailmaan? Ainakin sen, että haukotus on paljon muutakin kuin merkki väsymyksestä. Se on monimutkainen fyysinen ja psyykkinen reaktio, jolla on syvät juuret evoluutiohistoriassamme ja sosiaalisessa käyttäytymisessämme.
Ennen kaikkea opin olemaan armollisempi omille haukotuksilleni. Nyt tiedän, että ne ovat luonnollinen osa ihmisyyttäni, eivät merkki laiskuudesta tai tylsyydestä. Ja jos haukottelu tarttuu muihin, se on vain osoitus siitä, että olemme virittyneet samalle taajuudelle – haukotuksen taajuudelle.
Seuraavan kerran kun haukottelet, mieti mitä kehosi sinulle kertoo. Tarvitsetko lepoa, jännityksen purkamista vai kenties läheisyyttä? Kuuntele kehoasi, se on viisaampi kuin uskommekaan.
Ja jos tämän artikkelin lukeminen aiheutti sinussa haukotuksen, otan sen kohteliaisuutena. Haukotushetkemme on jaettu, olemme yhtä suurta, ihmeellistä ihmisperhettä – ja kädellisten heimoa.