Mitä gaslighting tarkoittaa - kaasuvalotus selitettynä

Gaslighting eli kaasuvalotus tarkoittaa sitä, että joku saa sinut järjestelmällisesti epäilemään omaa muistiasi, tunteitasi tai havaintojasi, vaikka tiedät mitä oikeasti tapahtui. Se ei ole tavallinen erimielisyys siitä kuka muistaa asiat oikein. Se on toistuva kuvio, jonka tarkoitus on saada sinut luottamaan toiseen enemmän kuin itseesi.

Jos joku lukiessasi tätä mietti tuttua tilannetta, se ei ole sattumaa. Käydään läpi mistä sana tulee, miltä se käytännössä näyttää ja mitä sille voi tehdä.

Mistä sana gaslighting tulee

Termi juontaa juurensa brittiläisen Patrick Hamiltonin vuoden 1938 näytelmään Gas Light, josta tehtiin elokuva vuosina 1940 ja 1944. Tarinassa aviomies himmentää salaa kotinsa kaasulamppuja ja väittää sitten vaimolleen, ettei mitään ole muuttunut, kun tämä huomauttaa asiasta. Vähitellen vaimo alkaa uskoa olevansa menettämässä järkensä, vaikka havainto oli koko ajan oikea.

Näytelmä ei itsessään keksinyt sanaa “gaslighting” (termi vakiintui psykologian kieleen vasta myöhemmin, 1900-luvun puolivälin jälkeen), mutta tarina antoi ilmiölle nimen. Sana levisi laajaan puhekieliseen käyttöön 2010-luvulla, ja hakumäärät räjähtivät erityisesti vuonna 2022, jolloin Merriam-Webster valitsi sen vuoden sanaksi englannin kielessä.

Suomeksi käytetään usein myös sanaa kaasuvalotus, joka on suora käännös alkuperäisestä englanninkielisestä termistä.

Mistä ilmiössä oikeasti on kyse

Gaslighting on henkisen manipuloinnin muoto, jossa toista pyritään saamaan epävarmaksi omasta todellisuudentajustaan. Kyse ei ole kertaluontoisesta valehtelusta, vaan toistuvasta kuviosta, jossa toisen kokemuksia väännellään ja mitätöidään yhä uudelleen.

Tyypillisiä keinoja ovat esimerkiksi:

• Kieltäminen. Jokin tapahtuma tai lausunto kielletään täysin, vaikka se todella tapahtui.
• Vähättely. Tunteita ja reaktioita leimataan liiallisiksi tai järjettömiksi.
• Muistin kyseenalaistaminen. Toiselle annetaan ymmärtää, että hänen muistinsa pettää tai että hän kuvittelee asioita.
• Todellisuuden vääntäminen. Tilanne käännetään niin, että uhri päätyy pyytämään anteeksi, vaikka alun perin oli hän, joka kärsi.

Seuraukset kertyvät hitaasti. Yksi tilanne ei vielä murra ketään, mutta kun kuvio toistuu viikosta ja kuukaudesta toiseen, itseluottamus ja kyky luottaa omaan arviointikykyyn alkavat rapistua. Moni gaslightingia kokenut kuvailee tunnetta niin, että alkaa jatkuvasti tarkistuttaa omia havaintojaan muilta, koska ei enää luota itseensä.

Gaslightingia esiintyy parisuhteissa, mutta yhtä lailla perheessä, ystävyyssuhteissa ja työpaikoilla. Se ei vaadi rakkaussuhdetta toimiakseen, vain valta-asetelman jossa toinen osapuoli hyötyy siitä, että toinen epäilee itseään.

Gaslighting eri elämänalueilla

Parisuhteessa gaslighting näkyy usein siinä, että riitojen jälkeen tapahtumat kirjoitetaan uusiksi. Se mikä tuntui satuttavalta muuttuu jälkikäteen “väärinymmärrykseksi”, jonka syyllinen olit sittenkin sinä.

Työpaikalla gaslighting voi näkyä esimerkiksi niin, että esihenkilö kiistää antaneensa tietyn ohjeen, vaikka se on kirjoitettuna sähköpostissa, tai vähättelee kollegan toistuvaa epäasiallista käytöstä kertomalla että “sinä ymmärrät sen väärin”. Tässä yhteydessä kirjalliset jäljet, kuten sähköpostit ja viestiketjut, ovat erityisen arvokkaita, koska ne eivät muutu jälkikäteen.

Perheessä ja ystäväpiirissä gaslighting voi olla hienovaraisempaa: vanha tapahtuma otetaan esiin toistuvasti eri versiona, tai lapsuuden muistoja kyseenalaistetaan systemaattisesti, kunnes aikuinenkin alkaa epäillä omaa lapsuuttaan.

On myös hyvä muistaa, ettei jokainen erimielisyys muistista ole gaslightingia. Sana on viime vuosina levinnyt niin laajaan käyttöön, että sitä sovelletaan joskus tavalliseen väittelyyn tai siihen, että joku vain on eri mieltä kanssasi. Todellinen gaslighting on toistuva kuvio, jossa tarkoitus on saada sinut epäilemään itseäsi, ei yksittäinen kiistely siitä kuka unohti mitä.

Esimerkkilauseita, joita kannattaa tunnistaa

Nämä lauseet eivät automaattisesti tarkoita gaslightingia yksittäin sanottuna, mutta jos ne toistuvat säännöllisesti samassa suhteessa, ne ovat varoitusmerkkejä:

• “Sinä muistat sen väärin, ei se mennyt niin.”
• “Sitä ei koskaan tapahtunut, sinä kuvittelet.”
• “Olet ihan liian herkkä, ota rennommin.”
• “Nyt liioittelet taas, ei se ollut niin paha.”
• “Kukaan muukaan ei ole valittanut tästä, sinun kanssasi on aina jotain.”
• “Jos et olisi niin hankala, ei tätä tarvitsisi käydä läpi.”

Yhteinen nimittäjä on se, että vastuu tunteesta tai tapahtumasta siirretään kokijalle itselleen. Puhuja ei koskaan joudu selittämään omaa toimintaansa, koska keskustelu kääntyy aina siihen, että sinä reagoit väärin.

Miten erottaa gaslightingin tavallisesta väärinymmärryksestä

Kaikki eivät muista asioita samalla tavalla, ja se on ihan normaalia. Ero gaslightingiin syntyy toistuvuudesta ja tarkoituksesta.

Tavallisessa väärinymmärryksessä molemmat osapuolet ovat valmiita tarkistamaan omaa muistiaan ja myöntämään erehdyksen mahdollisuuden. Gaslightingissa toinen osapuoli ei koskaan myönnä olevansa väärässä, ja kokijan epäilyt omasta muististaan syvenevät joka kerta hieman lisää.

Hyvä nyrkkisääntö: jos sinusta alkaa tuntua, että et enää luota omaan arviointikykyysi tietyn ihmisen seurassa, mutta luotat siihen ihan normaalisti muualla, se on merkki jota kannattaa ottaa vakavasti.

Miten toimia, jos tunnistat tämän omasta elämästäsi

Ensimmäinen askel on nimetä ilmiö. Kun tiedät mistä on kyse, on helpompi huomata kuvio seuraavalla kerralla sen sijaan että jää siihen kiinni yksittäisenä hetkenä.

Kirjaa asioita muistiin. Jos tunnistat toistuvan kuvion, lyhyet muistiinpanot tai viestit auttavat sinua palaamaan siihen, mitä oikeasti tapahtui, sen sijaan että luotat pelkkään muistikuvaan jälkikäteen.

Pidä kiinni omasta kokemuksestasi. Et tarvitse toisen hyväksyntää sille, että jokin tapahtui juuri niin kuin sen koit. Voit todeta ääneen tai itsellesi: “Tiedän mitä näin ja koin, se ei muutu siitä että sinä kiistät sen.”

Puhu asiasta jonkun ulkopuolisen kanssa. Ystävä, perheenjäsen tai ammattilainen voi auttaa peilaamaan tilannetta, kun oma arviointikyky tuntuu horjuvan.

Aseta rajoja. Jos joku toistuvasti mitätöi tunteesi, sinulla on oikeus rajoittaa kuinka paljon annat itsestäsi sellaiseen keskusteluun tai suhteeseen.

Harkitse etäisyyttä. Jos kuvio jatkuu eikä tilanne muutu keskusteluyrityksistä huolimatta, joskus paras ratkaisu on vähentää yhteydenpitoa tai päättää suhde kokonaan, riippuen tilanteesta.

Gaslighting ei ole merkki siitä että olet heikko tai herkkäuskoinen. Se on merkki siitä että joku on käyttänyt aikaa ja energiaa saadakseen sinut epäilemään itseäsi, koska se palvelee heidän omaa etuaan. Se, että tunnistat ilmiön ja annat sille nimen, on jo iso askel takaisin kohti omaa todellisuudentajua.

Milloin kannattaa hakea apua ulkopuolelta

Jos huomaat, että epäilet jatkuvasti omaa muistiasi tai järkevyyttäsi tietyn ihmisen läheisyydessä, eikä tilanne parane vaikka olet yrittänyt puhua siitä suoraan, kannattaa harkita keskustelua ammattilaisen kanssa. Terapeutti tai muu mielenterveyden ammattilainen osaa auttaa erottamaan, mikä osa tunteesta liittyy suhteen dynamiikkaan ja mikä on jotain muuta, esimerkiksi ahdistusta tai omaa herkkyyttä tulkita tilanteita kielteisesti.

Sama pätee, jos gaslighting liittyy työpaikkaan: HR tai luottamushenkilö voi olla se ulkopuolinen taho, joka auttaa dokumentoimaan tilanteen ja arvioimaan seuraavat askeleet, ilman että joudut käymään sitä läpi yksin.

Tärkeintä on muistaa, ettei sinun tarvitse selvittää tätä yksin, eikä epäily omasta muistista tarkoita että olet jotenkin viallinen. Se tarkoittaa, että joku on tehnyt asioita, jotka on suunniteltu saamaan sinut epäilemään itseäsi, ja se kuvio voidaan katkaista.